Silmät kii ja sinnepäin: Loppusuoralla

Nyt on Laukkasen neiti pitänyt jonkin sorttista hiljaiseloa täältä jenkkilästä. Töitähän on jäljellä karmaisevan vähän, vain 1,5 viikkoa. Monet työkaverit on jo lähtenyt takaisin kouluihin ja kotimaihin, ja aika vaisuksi vetää se fakta, että kohta pitää iteki lähteä. Itse Dellsiä ei varmaankaan kauhea ikävä tule, nyt kuitenki puhutaan melkosesta turistirysästä. Mutta kaikki nää ihmiset... Itku meinaa tulla ku alkaa ees miettii. Vietin tänään toiseksi viimeistä vapaapäivää.

Mutta mitäs tässä on muutama viikko nyt tehty sitten. Oon käyny telttaretkellä Castle Rock Lakella, Menomoniessa pyörimässä Kellin uudella kämpillä ja seikkaillu ihan vaan Dellsissä. On ollu jo joka perjantaiseksi perinteeksi muodostuneita Harbor Point partyja ja hassua kyllä, edelleen uusia kamuja löytyny. On ollu employee partyja ja Lifeguard Dinner. Töistäki tullu pari kertaa myöhästyttyä mutta eipä nuo managerit oo vihasia jaksanu olla.

On tosi outoa ajatella, että parin viikon päästä ei enää joka päivä vedäkää päällensä sitä pahalle haisevaa punasta guard uikkaria ja muita työvaatteita. Työhän sinällää ois ihan hemmetin tylsää jos ei ois noita kaikkia kavereita keiden kanssa siellä on. Breikeillä voi pelleillä ja riehua menemää altaassa ja työpäivän päätteeksi ku haetaa tuubeja riveristä tai Kahunasta ja tehää inservisejä kaikilla on se sama helpottunut tunne siitä, että työpäivä on ohi ja vapaa-aika alkaa. Retailin porukkaa ku näkee, nii voi vaa heittää ilmoille stay strong -tervehdyksen ja nauraa perään. Foodseilta saa satunnaisesti ilmasia aterioita ja kivaa juttuseuraa. Noahilla on oikeasti oma pieni yhteisönsä ja siitä ei oikei haluis päästää irti.

Mutta sitten tarkemmin näihin oikeisiin, arjesta poikkeaviin aktiviteetteihin joita oon toteutellu. Eli tässä pari viikkoa takaperin lähin Stellan ja Lotan, jotka valitettavasti on jo lähteneet takaisin Suomeen, sekä Anniinan ja Hannahin kanssa telttailemaan. Töiden jälkeen pakattii rojut ja lähettii ajamaan Castle Rock Laken campingiin. Toimistot eikä mitkää ollu auki enää siihen aikaa illasta, nii nohevina tyttöinä etittii spotti, iskettii teltta pystyyn ja tehtiin tulet. Aamulla sitte kaikkiin mieleen hiipi ovela ajatus, entäs jos ei ilmotetakaan toimistoon eikä makseta sitä huimaa 30$ minkä verran yks camping site maksaa. Lyötii teltta kasaan, mentiin biitsille ja nautittii auringosta. Hannah löyti alueelta poistumisreitin mikä kiersi officen nii siinä sitä sitte kaahattiin kuin pahamaineiset rikolliset konsanaan One Republicin soidessa. Reissusta jäi käteen hauskoja hetkiä, palanut nahka ja valtava ruokaähky, tästä kuuluu kiitos Lotalle ja Stellalle.

Menomonieen lähdettiin Roopen, Miksun ja Kellin kanssa kahtomaan Kellin uutta kämppää ja muutenkin vähän tekemään irtiottoa Dellsistä. Saavuttiin mestoille melko myöhään torstaina, joten käytiin vaan viemässä tavarat parkkiin kämpille ja lähettii tsekkaa Menomonien meiningit. No meininkiä ei nyt aivan ruuhkaksi asti ollu, mutta ei me sitä juuri kaivattukaan. Meikä oli kunnon Champ ja vei voiton Roopesta 100-0 Duck Dynastyn hirvenmetsästyspelissä. Löydettii jatkot vielä illan päätteeksi, mutta melko nuorten opiskelijoiden seura kävi nopeasti rasittavaksi ja lähettii oottelee taksia. Odotteluki kesti sen verran kauan, että matkalta löyty kotiin viemisiksi punavalkoraitainen tähdin koristeltu lippu. Tuossa se nyt sängyn yläpuolella muistuttaa ilkitöistä. Aamulla sitten pienten muutto-operaatioiden jälkeen lähdettiin lounastamaan Kellin vanhempien kanssa, jotka on muuten supermukavat. Vahingossa tultiin Kellin äidin kanssa jopa pieneen päivähiprakkaan. Tämän jälkeen kierreltiin Menomonieta näin ihan päiväsaikaankin.

Illalla saavuttiin jälleen takaisin ah niin ihanan homeiseen Harbor Pointiin jonne muutamaa tuntia myöhemmin ilmaantui joukko nykyisiä ja entisiä nooalaisia iltaa viettämään. Oli kiva tavata joitain viime kesän guardeja ja managereja! Seuraava aamu osoittautui taas liian vaikeaksi herätä ajoissa (johtuen kenties siitä että herätys oli asetettu väärälle päivälle...) joten siinä tuli se toinen myöhästymiseni töistä, onnekseni molemmilla kerroilla oon ollu alle 30min myöhässä niin ei nyt hirmusesti oo pisteitä kerääntyny. Meillä siis on semmonen pistesysteemi töissä että virheistä saa pojoja ja ku niitä on riittävästi tulee kenkää.

Lifeguard Dinner järjestettiin sunnuntaina, pukukoodina oli dress to impress. Porukka oli tosiaan panostanu tuohon ulkoasuunsa ja oli kiva nähdä työkavereita muissakin ku työkamppeissa. Dinnerillä oli tarjolla ruokaa kaikille ja palkintoja erilaisten kategorioiden äänestyksissä pärjänneille. Lisäksi nähtiin Nolanin kokoama slideshow kaikista Noahilla työskennelleistä lifeguardeista. Valitettavasti osa porukasta oli jo lähtenyt tähän mennessä. Tuli huikea yhteenkuuluvuuden tunne ja samalla myös surku siitä, että kaikki ei ollut paikalla.

Ja valaisevia kuvia: