Silmät kii ja sinnepäin: syyskuuta 2014

Vaikka viikon loman aloitus olikin hyvin itkuinen, ei se sellaisena jatkunut. Suuntasimme Eliaksen, Anniinan, Aliisan, Nooran, Tommin, Aven, Oonan ja Sennin kanssa kohti Madisonia Tommy Bartlettin kyydityksellä. Madisonin lentokentällä Ave, Tommi, Oona ja Senni vuokrasivat auton ja suuntasivat road tripille, me taas lentäen Chicagon kautta Washington DC:hen. Saavuttiin DC:hen seitsemän aikoihin illalla. Alkuun ei meinannut tuo suunnistus onnistua ja pyörittiin ympyrää laukkujen kanssa lähestulkoon hotellin etuovella, ja lopulta kierrettiin koko kortteli ja vähän ylimääräistäkin ennenkuin löydettiin perille.

Seuraavana aamuna nautittiin hotelliaamiainen hotellin kattokerroksessa, josta saikin jo hyvän vaikutelman DC:stä maisemien perusteella. Lähdettiin sitten seikkailemaan metrolla kohti Presidental Park, jonka tuntumassa löytyi jos jonkin moista "pömpeliä". White House, Washington Monument, Abraham Lincoln Memorial, WWII Memorial ja lista jatkuu. Käytiin myös United States Holocaust Memorial Museumissa. Tän jälkeen suunnattiin Old Towniin, joka ei niin vanhalle meijän mielestä näyttänytkään. Rapulan henki oli voimakkaasti läsnä, kun Rapulan virallinen kolikko päätti mm. ruokapaikan.

Illalla suunnattiin vielä Adams Morganiin ja käytiin Hookah -baarissa ja Madam's Organ -baarissa (molemmat melko mielenkiintoisia kohteita), jonka jälkeen taksilla takas hotskalle. Afrikkalainen taksikuskimme luuli tosissaan että Eliaksella on kolme tyttöystävää (Aliisa oli tällä kertaa jääny hotellille lepäämään), setä vaan kehu että kauniita naisia on kaverilla. :D

Seuraavana päivänä mentiin keskustaan aamupalalle ja käveleskeltiin ympäriinsä, käytiin mm. Capitolissa, Union Stationilla ja George Townissa, joka on muuten erittäin sievää aluetta ja sai hyvää pizzaakin (ainakin verrattaen Wisconsinin pizzoihin, yök)! Siellä voisin kuvitella vaikka asuvani <3

Seuraavana aamuna lähdettiin aikaseen bussilla kohti New York Cityä, matka kesti n. 4,5h. Nykissä kohtasimmekin sitten kostean ja ahdistavan kuumuuden, joka ei todellakaan ole herkkua isojen laukkujen kanssa, varsinkaan metrossa. En suosittele. Jouduttiin odottamaan kuuteen asti illalla, ennenkuin päästiin kämpille. Vietettiin tähän asti aikaa pyörien Time Squarella Eliaksen äidin ja siskon kanssa, jotka myös olivat lomalla. Eliaksen äiti jopa tarjos meille ruuat! :)

Kun lopulta päästiin kämpille Astoriaan, Queensiin, tavattiin kroatialainen melko heikosti englantia puhuva mies, joka selitti meille asunnon säännöistä. Kämppä oli tosin odotettua hienompi, vaikka Elias ainoana miehenä joutuikin nukkumaan vissiin hieman epämukavalla sohvalla. :D Illalla suunnattiin vielä Manhattanille, Top of The Rockille Rockefeller Centeriin katselemaan miltä kaupunkikuva näyttää ilta-aikaan. Käytiin myös Time Squarella uudelleen.

Lauantaina lähdettiin lautalla State Islandille, jonne pääsee ilmaisella lautalla ja se kulkee sopivasti Vapauden patsaan ohitse. Tämän jälkeen käytiin Wall Streetillä, katsomassa katutanssijoita, 9/11 Memorialin ja uuden WTC:n luona. Ruokaakin piti saada, joten suunnattiin ytimeen hakemaan Halal Guysien kiskasta erittäin hyvät eväät vain $6! Sitten vähän shoppausta ja kämpille. Illalla lähettiin vielä Oton kanssa baariin. En kuollaksenikaan muista paikan nimeä, mutta hyviä esiintyjiä siellä ainakin oli! Otto oli jostain saanut lippuja, joilla päästiin vain $5 sisään.:)

Sunnantaita vietettiin amerikkalaisittain. Nimittäin jenkkifutismatsissa. Elias oli nohevana poikana varannut meille liput Jetsien peliin Raderseja vastaan. En tiennyt jenkkifutiksesta lähtiessä yhtään mitään, mutta Eliaksen selostuksen ja pelin seuraamisen jälkeen pääsi jo suhteellisen hyvin kärryille. Peliä oli tosi mukava seurata, ja stadionilla oli huikea tunnelma. Ei tuo MetLife mikää pieni stadiumi kyllä ollutkaan... Jetsit tietty voitti ja musta tuntuu että ne sai ainaki 5 uutta fania.

Maanantaina käytiin Central Parkissa piknikillä jonka jälkeen muut suuntas shoppailee ja minä sen sijaan parin turkkilaisen kaverin kanssa biitsille. Ilma oli alkanu jo viiletä lauantaisen ukkosen jälkeen joka Thank God vei sen painostavan ja hiostavan kosteuden mukanaan. Uimaan ei siis menty, mutta oli ihanaa upottaa varpaat hiekkaan ja haistaa meren tuoksun pitkästä aikaa. Turkin kamut oli aikasemmin päivällä törmänny turkkilaiseen ravintolaan, johon ne ehdottomasti halus, muuten hyvä mutta sijainti ei ollu ihan niin hyvin muistissa ku luulivat ja jouduttiin kävelemään varmaan 1,5h ennenku paikka löyty. Ei siinä, oli erittäin hyvää kylläkin.

Tiistaina sitten pakattiin laukut viimestä kertaa, vietiin ne säilöön ja suunnattiin ostamaan viimesiä tuliaisia ja mitä kukin nyt tarvitsi. Itse kävin ostamassa uudelle serkkutytölle converset <3

Ei mun ostelut ihan siihen kyllä jäänyt... Oon pitkään haaveillu tatuoinnin ottamisesta, ja tuolla Ameriikan maalla mulle vihdoin tuli oivallus siitä, mitä siihen nahkaan voisi ikuistaa. Hannahin kanssa piti käydä jo Dellsissä ottamassa mustetta, mutta koska työt ja Labor Day sotki meijän suunnitelmat, päätin jättää muhimaan Nykkiin asti. Löysin hyvän oloisen paikan netistä, jonne kävin lauantaina varaamassa ajan. Sain ajan lähtöpäivälle ja 1,5h odottelun jälkeen artisti oli piirtänyt kuvan valmiiksi ja käytiin työhön. Homma kesti kaikenkaikkiaan 2h jonka aikana tuli vuodatettua jokunen kyynel ja kirosana, purtua hammasta ja nyvittyä tukkaa, sen verran kovasti se koski. Kiitokset kuitenkin Nickille ja Sacred Tattoosille, oikeata kylkeäni koristaa tätä nykyä taskukellon kuva, joka osoittaa syntymäaikaani. Jokainen voi sitten itse kysäistä miksi juuri tämä kuva, siihen minulla selitys löytyy. :)

(Anteeksi äitille ja isille, tiiän ettei tyttären valinnat aina miellytä, mutta eipä mun päätä tässäkään asiassa ois saanu käännettyä.)

Sittempä olikin aika suunnata JFK:n lentokentälle, josta lennettiin porukassa Berliinin kautta Helsinkiin. Helsinki-Vantaalla piti vielä itkut tirauttaa kun sanoin heippa muille, ennenkuin suuntasin takaisin terminaaliin odottelemaan lentoa Ouluun. On sitä tässä puolen vuoden sisään melkonen hiilijalanjälki jätetty kun laskee nuita lentoja, mutta onhan sinne Amerikkaan nyt pitkä matkakin täältä Oulusta. Toinen kämppiksistäni Mira päätti yllättää oikein huolella, kun oli järjestänyt pari kaveria mukanaan hakemaan mua kentältä. Siinä hämmennyksen vallatessa pääsi taas itku. Ajettiin kämpille ja Mira keitti mulle puurot, nykäsin haalarit jalkaan ja lähettiin Toppilaan kuuntelemaan Raappanaa. Seuraavana päivänä piti jo lähteä koulunpenkille ja alkaa pikkuhiljaa rakentamaan taas tätä opiskelijan arkea. Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa lähe.

Tässä ois mun kesän kuulumiset kokonaisuudessaan (tai ainakin niiltä osin mitä muistan), palataan asiaan toivonmukaan tammikuussa, kun suunnaksi olisi tarkoitus ottaa Belgia 5 kuukaudeksi!